Kenttäsairaala auttaa 24/7

  • Saara Mansikkamäki / Suomen Punainen Risti
    Saara Mansikkamäki / Suomen Punainen Risti
Saara Mansikkamäki / Suomen Punainen Risti
Lämpö. Se on vastassa ensimmäisenä. Paahteena iholla, hymyinä kasvoilla. 
 
Lokakuussa 2017 Punainen Risti avasi Bangladeshin Cox’s Bazariin kenttäsairaalan. Valkoiset teltat nakottavat siisteissä riveissä kumipuiden katveessa.
 
Sairaala sijaitsee valtavan leirin kupeessa. Kukkulainen ja kasvittomaksi kuokittu, silmänkantamattomiin levittäytyvä bambukepeistä ja pressuista kyhättyjen majojen alue oli vielä pari vuotta sitten miltei läpitunkematonta viidakkoa. 
 
Nyt alueella asuu lähes miljoona Myanmarin väkivaltaisuuksia paennutta ihmistä.
 
Suomen Punaisen Ristin sairaanhoitaja Kim Asunta on käynyt leirin puolella kävelyillä ymmärtääkseen paremmin, minkälaisista olosuhteista potilaat tulevat.
 
– Se vetää nöyräksi. Kun ajattelee sitä hetkeä, kun täältä palaa kotiin, niin kyllä jonkun aikaa sitä on hyvin hiljainen. Ei ehkä niin herkästi tule bussissa valitettua, että bussi on myöhässä, tai jos ruokakaupassa joutuu jonottamaan maitotölkkiä vähän pitempään, hän pohtii. 
 
– Kyllä se avaa silmiä.
 

Hyvillä tilanteilla jaksaa monta ikävää

Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala on alueen ainoa ympärivuorokautista kirurgista hoitoa tarjoava sairaala, jonne ohjataan paljon hankalia tapauksia leirialueen pienemmiltä klinikoilta. 

Sairaalan alueella työskentelee lähes 100 henkilöä, joista noin yksi kolmasosa on kansainvälistä avustusväkeä ja kaksi kolmasosaa paikallista henkilökuntaa. 
 
– Täällä myös nauretaan ja lauletaan. Hyvillä tilanteilla, niillä jaksaa hirveän monta ikävämpääkin, kertoo tiiminvetäjänä työskentelevä Tiina Jakonen
 
Myös ikäviä tilanteita ikävä kyllä riittää. Pudonneita ja kaatuneita, maanvyörymissä selkänsä murtaneita. Palaneita, ruhjoutuneita, infektoituneita. Naisia miestensä väkivallan jäljet kehossaan. Ammuttuja. Lapsia, jotka syntyvät kuolleina. Äitejä, jotka kuolevat synnyttäessään. 
 

Ihminen pitää kohdata kokonaisena

Henkisen tuen parissa toimiva sairaanhoitaja Kati Partanen tietää, että myös potilaiden ajatukset on saatava välillä kevyemmille urille. Joskus se tapahtuu keskustelemalla, toisinaan esimerkiksi piirtämisen kautta. 

– Fyysinen ja psyykkinen hoito kulkee käsi kädessä. Psyykkinen puoli jos on kunnossa, se auttaa paranemaan fyysisesti, ja päinvastoin, Partanen kertoo. 
 
Hän uskoo, että ihminen pitää kohdata kokonaisena, vaikka hän olisi palasina. Vain niin saadaan rikkinäinen ehjäksi.
 
– Me nauretaan, me lasketaan leikkiä, me tanssitaan. Mua kutsutaan täällä dadiksi, isoäidiksi, ja lapset juoksee perässä ja hyppää syliin. Voi että se tuntuu hyvälle!
 
Sairaanhoitaja Mikko Nuoringolla on pian takanaan ensimmäinen työkomennuksensa avustustyöntekijänä. Kahden kuukauden mittainen rupeama kenttäsairaalassa Bangladeshissa on ollut hänen mukaansa hyvä ja turvallinen kokemus. 
 
Leirin todellisuuden näkeminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Mittasuhteet ovat muuttuneet, kun oma perspektiivi on laajentunut.
 
– Kyllä ihmisten täytyy ymmärtää se, että tämä on aivan älyttömän iso projekti, ja tuolla on paljon avuntarvitsijoita. Kaikkia toimijoita tarvitaan täällä, hän sanoo. 

Sinä voit auttaa

Osallistumalla Nälkäpäivään  autat sekä luonnonmullistusten ja sotien uhreja, että Suomessa äkillisen onnettomuuden kohdanneita. Tule lipaskerääjäksi tai lahjoita keräykseen.

Lahjoituksia tarvitaan, jotta sairaala pystyy toimimaan ainakin vuoden 2018 loppuun asti. Avun tarve on valtava.
 
 
Teksti: Saara Mansikkamäki / Suomen Punainen Risti
 

Avun tarinoita