Aliravitsemus on arkipäivää Kenian syrjäkyliä kiertävälle terveystiimille

Terveydenhuollon katvealueilla kiertävä Kenian Punaisen Ristin terveystiimi etsii kaikkein heikoimmassa kunnossa olevat ja toimittaa heidät tarvittaessa sairaalahoitoon.
Muhammed on 3,5-vuotias. Nilkat ovat kuin tikut, vatsa vähän turvonnut. Kiharainen tukka on hieman ruskea. Kenian Punaisen Ristin ravintoterapeutti Amina Hassan epäilee aliravitsemusta.
- Tämä on pitkäaikaisen yksipuolisen ruokavalion aiheuttamaa. Lapsi tulee tähän kuntoon oltuaan ainakin pari vuotta huonolla ravinnolla.
Kenian Punaisen Ristin terveystiimi on juuri aloittelemassa kuivuuskriisin takia perustettua kiertävää klinikkaa koillisessa Wajirin provinssissa. Tarkoitus on kiertää ne noin 30 terveyskeskusaluetta, joita terveysministeriö ei pysty hoitamaan. Ensimmäinen etappi on tilanteen ja tarpeiden kartoitus Busbusin kylässä runsaan tunnin ajomatkan päässä Wajirin kaupungista.
Terveystiimi saa käyttöönsä kylän koulun. Varsinaisesta rakennuksesta ei voi puhua, mutta risuista koottu neliskanttinen maja tarjoaa edes vähän intimiteettisuojaa potilaille.
- Asiamme ovat nyt paremmin, kun koululaiset saavat Punaisen Ristin kautta ruokaa myös lomalla, sanoo opettaja Guliye Jimale Osman. Hän tuntee hyvin tämän noin 3000 ihmisen yhteisön ja sen ongelmat.
-Meillä ei ole mitään kulkuvälineitä. Lähimmälle kaivolle on 60 kilometriä. Sairaalaan on niin ikään 60 kilometriä. Pitää saada ohiajavalta autolta kyyti, mutta autoja ei täällä juurikaan kulje. Toinen vaihtoehto on kävely, mutta siihen eivät sairaat pysty. Aasinkin kanssa on vaikeaa, tietää nuori opettaja. Terveyspalveluiden saapuminen kylään on tervetullutta.
"Nämä ihmiset ovat sisariamme ja veljiämme"
Zeyneb Muhammed istuu majansa maalattialla. Hän ei jaksa nousta, yskä on hakkaava. Helmoista vilkuilee kolme taaperoikäistä lasta väsyneen oloisina. Kolme vanhinta, jo polvenkorkuiset, ovat perheen vuohien kanssa etsimässä niille jotain ruokaa. Eväitä ei äiti pikku paimenille juuri voinut muutaman päivän laidunmatkalle antaa.
- Kun ei ole vettä, en ole voinut keittää varastossa olevia papujani, kuiskaa Zeyneb.
Amina Hassan tutkii pienimpiä ja näkee tässäkin perheessä aliravitsemuksen merkit.
-Pienimmät pitää saada sairaalahoitoon ja terapeuttiseen ruokintaan, arvioi Amina. Mietittäväksi tulee nyt, miten ja missä se voidaan järjestää. Asiaa pohditaan yhteisön vanhimpien kanssa. Äitikin olisi hyvä saada sairaalaan.
Punaisen Ristin toimistoon Wajirissa on juuri tullut rekkalastillinen lääkkeitä, kuorma on purettu ja seuraavana päivänä alkaa varsinainen työ. Alue on suuri ja vaikeakulkuinen, tiet usein hyvin huonokuntoisia. Ammattilaisista koostuva terveystiimi on koottu Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoisten reservistä.
- Ei minun tänne lähtöä kovasti tarvinnut miettiä. Ei ainakaan sen jälkeen, kun olin nähnyt kuvia kuivuusalueelta, sanoo nairobilainen sairaanhoitaja Ivy Muya.
-Tämä on meidän kotimaamme ja nämä ihmiset sisariamme ja veljiämme. Mutta pitää tehdä työtä myös sen eteen, ettei seuraava kuivuus iske näin lujaa, hän jatkaa.
Teksti: Leena Reikko















