Esko Palosen punaliivinen hahmo poikkeaa ulkomuodoltaan keskivertokerääjästä. Miehellä riittää pituutta ja leveyttä, mistä on hänen mukaansa keräämisessä pelkästään etua.

– Erotun loistavasti sekä muista kerääjistä että maisemasta.

Palosen raavas olemus on todistetusti vakuuttanut epätodennäköisiäkin lahjoittajia

– Kerran eräs kaidalta tieltä horjahtanut kaveri laittoi osan vähistä kolikoistaan lippaaseen ja sanoi, että pakko lahjoittaa kun kerran tuon näköinen jätkä on lähtenyt keräämään. Se liikutti, Palonen muistelee.

Muutkin keräyskokemukset ovat opettaneet Paloselle, että ihmisen ulkoisesti havaittavasta vaurauden tasosta ei voi päätellä tämän auttamishalua.

Palonen on huomannut lisäksi, että lapset antavat mielellään omista taskurahoistaan.

– Monilla lapsilla sellainen meininki, että rahan antaminen tällaisiin keräyksiin kuuluu itsestäänselvästi asiaan.

Palonen lähti jo vuosia sitten Nälkäpäivä-kerääjäksi, koska hänen läheisensä joutui kerran vapaaehtoisuuteen perustuvan avun varaan. Tämä kokemus sai Palosen tuntemaan, että hänenkin täytyy antaa oma panoksensa apua tarvitsevien ihmisten hyväksi. 

Palosen kerääjäporukka Kehä-Espoon osastosta paiskii keräyshommia reippaassa talkoohengessä tänäkin vuonna.

– Kun keräämään mennään, se tarkoittaa, että lippaan kanssa heilutaan ennemmin kuusi kuin kaksi tuntia.