Yhden ihmisen sormet eivät riitä laskemaan, kuinka monta kertaa suomusjärveläinen kampaaja Leila Hernesniemi on vetänyt ylleen punaisen keräysliivin ja ottanut lippaan käteensä. Hernesniemi on vakiokerääjä – sellainen, joka syksystä toiseen lähtee nälkäpäiväkerääjäksi.

– Sen verran voin arvioida, että nyt jo mopoikäinen poikani oli mukanani keräämässä ollessaan vasta 3 tai 4, laskeskelee Hernesniemi, joka ei itsekään muista tarkkaan, kuinka monta kertaa on ollut kerääjänä.

 Mikä saa kampaamoyrittäjän osallistumaan Operaatio Nälkäpäivään uudelleen ja uudelleen?

– Jokaisesta saadusta lahjoituksesta tulee hyvä mieli sekä kerääjälle että lahjoituksen antajalle, perustelee Hernesniemi.

 Erityistä kiitollisuutta hän tuntee, kun joku osallistuu keräykseen vähistä varoistaan.

– Liikuttavimpia ovat pienet lapset, jotka haluavat antaa osan karkkirahoistaan keräykseen vanhempiensa antaman esimerkin mukaisesti.

– Ja laitapuolen kulkijat, jotka vähistä rahoistaan tiputtavat muutaman kolikon keräyslippaaseen.

Nykyään Saloon kuuluva Suomusjärvi on hiljainen taajama, joten keräyspaikka on tärkeää valita huolella. Hernesniemi muistelee, että 1-tien varressa sijaitseva Ykköspesä lukuisine ohikulkijoineen oli aikoinaan tuottoisa keräyspaikka.

– Pihalla kysyttiin, että jäikö vielä kolikkoja nälkäpäiväkeräykseen. Ja useimmiten niitä kyllä löytyi.

Vaikka Ykköspesä ei enää kuulukaan Suomusjärven keräyspaikkoihin, aikoo Leila Hernesniemi käyttää samaa kysymystä myös tänä syksynä lähtiessään jälleen kerran nälkäpäiväkerääjäksi.