Nälkäpäivän alkuperäinen ajatus syntyi vuonna 1980, kun Punaisen Ristin Pälkäneen osastossa keksittiin viettää Siskon päivää ajatuksella:

"Syö yhtenä päivänä vähemmän tai edullisemmin ja lahjoita säästyneet rahat heille, joilla on nälkä aina."

Kuka tahansa maailmanmenoa seuraava ei voi olla näkemättä, miten epätasaisesti hyvinvointi globaalisti jakautuu. Nälkää näkeviä ihmisiä on yli miljardi, enemmän kuin koskaan aiemmin. Siksi Nälkäpäivän alkuperäinen idea on yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin edelleen ajankohtainen.

Nälkäpäivänä kerätään varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Sinne tallennetut varat ovat sitomattomia eli niitä ei ole ennalta osoitettu tiettyyn kohteeseen. Varoilla voidaan auttaa siellä, missä kulloinkin on suurin hätä. Valtaosa avustusvaroista suuntautuu ulkomaille, mutta katastrofirahastosta autetaan myös Suomessa.

Lupa auttaa

Keräyksen kivijalka on vapaaehtoiset, jotka lähtevät lipaskerääjiksi ja paikallisosastoissa osallistuvat Nälkäpäivän järjestelyihin. Kuka tahansa saa ja on tervetullut osallistumaan Nälkäpäivään. Aiempaa kokemusta keräämisestä tai Punaisen Ristin toiminnasta ei tarvita. Viime vuonna Nälkäpäivässä mukana oli noin 20 000 vapaaehtoista.

Nälkäpäivä on esimerkki siitä, miten Punaisen Ristin apu menee perille. Punaisen Ristin kyky auttaa nopeasti ja tehokkaasti perustuu siihen, että järjestöllä on vapaaehtoisia 187 maassa maailmassa. Avun vievät perille aina paikalliset vapaaehtoiset. Siksi Punainen Risti voi auttaa myös siellä, mihin muut avustusjärjestlt eivät aina alueen ulkopuolelta pääse. Punainen Risti ja Punainen Puolikuu auttavat esimerkiksi Afganistanissa ja Pohjois-Koreassa.

Punaisessa Ristissä puhutaan avun ketjusta. Sen toisessa päässä ovat lipaskerääjät ja lahjoittajat, toisessa päässä avun saajat Suomessa ja maailmalla. Nälkäpäivänä kaikilla on lupa auttaa ja liittyä mukaan avun ketjuun.